Vuorotellen!?

Vuorotellen!?

Yksi kerralla, vuorotellen ja huomioonottamisen taito, onko tämä kuoleva/häviävä kasvatus nykyään vanhemmilla?

Oletteko koskaan kuulleet seuraavan: “lapset ovat lapsia, ei ne vielä tässä iässä ymmärrä.” Minä olen, ja useinkin. Mutta mikä on se ikä jolloin alkukirjoituksen yksityiskohdat voi olettaa lapsen osaavan?

Olimme tänään koko perheen voimin Oittaan Angry Birds puistossa, vai mikä lie viralliselta nimeltään ja siellä oli niinkuin arvaten saattaa paljon porukkaa. Ei ehkä niin paljon kuin pelkäsin mutta paljon kuitenkin. Esikoisemme joka siis on 2v 9kk vanha on aika moinen hulivili ja vauhtia piisaa. Kiipeäminen ja kiipeilytelineet ovat suosittuja ja tänäänkin halu olla telineissä oli suuri. Mutta tämän päivän kaltaisissa paikoissa ja tilanteissa sitä tarkastelee omaa ja toisten lapsia käytöstavoilta joka valitettavan usein peilaa kasvatusta.

Pelkästään tänään tapahtui useita riman alituksia lapsilta, mutta valitettavasti myös vanhemmilta, ja kerron tässä kahdesta räikeästä tapahtumasta.

1. Vesi “pyssyt” ja mihin ammutaan.

Ensimmäinen tulee siitä kun olimme rannalla uiskentelemassa, tai no, minä seisoin vedessä ja tyttäreni juoksi edes takaisin minun ja rannan väliä. Siinä vedessä ollessa vesirajalle ilmestyi poika sekä tyttö. Arvioisin pojan olleen noin 5v. Lapset tulivat äitinsä saattelemana ja äiti antoi aika varmasti (sanon aika varmasti koska en sanoja kuullut mutta tulkitsin viittomiset ja elkeet siksi) ohjeet mihin vettä sai ampua. Lapset nyökkäsivät ja ätii painoin noin 5m päähän istumaan viltille. Äiti poimi puhelimen esille ja alkoi puhua siihen. Kasvot ja näkökenttä veden suuntaan lapsiinsa. Vesipyssyt olivat alla olevan kuvan mukaiset, ja ensimmäiset 3~4 kertaa hän ampuikin äidin osoittamaan suuntaan missä kukaan ei ollut.

vesipyssy

Tämän jälkeen hän katsoi taakseen äitiä joka puhui siis puhelimeen ja alkoi ampua veteen menevien ihmisten perään. “Tarkasti” niin että ei osui, mutta kuitenkin kohti ja muutaman kerran se kyllä taisi roiskaista ihmisiä koska kääntyivät katsomaan. Anyway, siinä sitten jossain vaiheessa hän suuntasi suihkeet minun suuntaan, ollen karkeasti kuitenkin ohi. Katsoin poikaa joka 100-varmasti huomasi mutta ei antanut tämän häiritä tekemisiä. Samalla sekunnilla mietin itsekseni että jos hän kertaakaan yrittää kahlaavaa tytärtäni saa hän kuulla isälliset neuvot minulta. N. 3 kerran jälkeen hänen äitinsä sitten tuli katsomaan lapsia ja juuri ennenkuin hän saapui lapsilleen ampui poika kolmatta henkilöä. Äiti tämän huomasi ja selkeästi sanoi pojalleen että ei näin. Mutta heti kun hän kääntyi takaisin viltille poika jatkoi tekojaan.

Äiti soitti seuraavan puhelun ja jäi “vartioimaan” pentujaan. Iroonista tässä oli se että kun äiti “ojensi” poikaa, hän samalla hymyili, joten kysynkin tässä että miten lapsi ymmärtää tehneensä väärin jos äiti hymyissä suin “toruu” lastaan? Ja kyseessä siis ei ollut mikään selkeä ja ojentava “ei näin”, vaan näköetäisyydeltäni näytti enemmän sellaiselta “viitsisitkö olla tekemättä, jookos?”. Poika siis jatkoi tekemistä ja ampui vielä kerran minun suntaan jolloin jälleen katsoin suoraan kohti ja heristin sormea. Tällöin poika näytti enemmän loukkaantuneelta kun miltään muulta, “ettäs kehtasi vieras mies heristää sormea.” Tämän jälkeen hän jatkoi sitten ampumista, muita rantaa käyttäviä kohtaan.

2. “Mennään muualle jotta muutkin saa”

En tiedä kuinka hyvin muut tuntee paikan mutta alla pari kuvaa jotka suurenee niitä klikatessa joka kannattaa tehdä jotta ymmärtää tekstin paremmin.

Tyttäreni siis kiipesi ylös reippastii ja meni edes takaisin sujuvasti muiden lasten seassa. Ensimmäisessä kuvassa näkyy oikeassa reunassa pystysuora putki jonka ympäri on seisontalauta, joka siis lapsen painosta liukuu alaspäin. Tähän mentäessä tyttäreni edessä pyöri neljän tytön porukka. Nämä tytöt menivät alas aina kahden ryhmissä, ja heti alas tullessa kiipesivät he kovaa vauhtia heti takaisin, ja kylmän viileästi kiilasivat muiden lasten ohi. Näin ollen nämä neljä tyttöä enemmän tai vähemmä omivat tämän hauskuuden itselleen. Satunnaisesti joku kerkesi väliin. Tytöt olivat arvioni mukaan noin 5 tai 6v vanhoja.

Esikoiseni joka on myönnettäköön vähän arka isoimmissa ryhmissä, katsoi miten nämä tytöt röyhkeästi vain kiilasivat hänet 2~3 krt. Tämän jälkeen repesi itkuun jolloin astuin lähemmäs ja aloin ohjeistamaan hänet lähemmäs. Kun yksi parivaljakko yrittä jälleen hänet siirtää sivuun ja kiilata totesin tytöille suoraan että antaisivat muidenkin mennä, jolloin he häkeltyivät selvästi ja pysähtyivät. Tässä tilanteessa joku näiden tyttöjen äideistä ilmestyi paikalle, ja alkoi ohjeistamaan tyttöjä miten tulla alas turvallisesti, vaikka he tuossa vekottimessa jo useamman kerran olivat menneet. Tyttäreni kiipesi hänkin takaisin kiertäen koko telinerytäkän pidemmältä matkalta ja kun hän takaisin perille saapui, tämä tyttöryhmä vieläkin harrastivat samaa kuin aikaisemmin. Äiti seisten siinä alapuolella katselemassa. Homma jatkui niinkuin aikasemmin ja tällä kertaa kun tyttäreni oli kerran ohitettu sanoin selkeästi ja hieman kovempaan ääneen niin että äitikin kuuli, “stop, nyt on tämän tytön vuoro tulla eikä tämä ole vain teidän leikkipiste” johon tytöt jälleen näytti yllättyneeltä. Tähän äiti tokaisi tytöille seuraavan käsittämättömän lauseen; “tulkaa vielä kerran alas ja mennään me muualle jotta muutkin saavat käyttää tätä!”.

Tässä vaiheessa minä olin se häkeltynyt henkilö. Kuinka koppava äiti tässä oikein oli kyseessä? Ai he menevät muualle jotta muut saavat siinä leikkiä. Ikäänkuin heidän ollessa jossain heillä on etuajo-oikeus ja “omistus”-oikeus mennä kuten haluavat, jolloin muiden on odotettavan.

Itse en ole kaveri joka alkaa ohjeistamaan muiden lapsia herkästi, itse asiassa uskon että usein voisin reagoida huomattavasti nopeammin, mutta kun minut, ja näin ollen minun lapseni on kasvatettu että kaikki menee vuorotellen siinä järjestyksessä kun on tullut, en viitsi toimia leikkipaikan poliisina. police1-300x275

Jos kyseessä on vain lapsia niin ymmärrän että innoissaan ja vauhdissa olevat lapset eivät ehkä huomioi niinkuin pitäisi, mutta kyseinen telin on pienempien lapsien teline niin se kohderyhmä jota tuota käyttää enemmän on nuoret, olisi mielestäni hyvä että vanhemmat olisivat läsnä hieman seuraamassa tekemisiä ja tapahtumia. Tällöin luulisi että ohjeistusta tulisi jotta ei tämän kaltaista toimintaa tapahtuisi, mutta tässä tapauksessa näemmä äiti oli yhtä röyhkeä ja väliinpitämätön, kuin lapsetkin.

Toinen puoli joka minua jaksoi yllättää on se että eikö vanhempia kiinnosta se että minkäikäiset menevät mihinki laitteeseen/telineeseen? Tässä samaisessa merirosvolaiva telineessä pyöri sellaisia, no alakanttiin arvioiden 7v lapsia, jotka siis jo omaavat sellaiset motooriset osaamiset että he voivat enemmän tai vähemmä juosta sen läpi horjumatta, ja nämä eivät sitten aina osaa ottaa huomioon, että se pieni tönäisy, tai mukamas sukkela ohitus horjuttaa pienempiä. Onneksi minun tytölläni on hyvä tasapaino, niin hän onnistui muutamaan otteseen hyvin korjaamaan näiden isojen nassikoiden “sulavat” ohitukset, mutta kyllä siellä tuli nähtyä tällaisia pienempiä jotka pyllähtivät ja olivat ihmeissään mitä tilanteessa oikein tapahtui.

Tässä tullaankin vihdoin toiseen kuvaan. Siinä kuvassa näkyy vasemmassa reunassa köysirappu. Kun tyttäreni siinä oli ensimmäisen jalan saanut jo nostettua ja oli nousemassa, sellainen 8v sankari kiilasi ohi pienellä hipaisulla joka ei häntä horjuttanut millään lailla, hyvä jos kerkesi huomata edes, mutta minun tyttäreni tasapaino horjahti kun köysi yhtäkkiä pomppasi jalan alla. Onneksi hänellä oli opettamallani “vähintään 1 käsi ja 1 jalka tukipisteenä kun kiipeät”, koska mikäli näin ei olisi ollut olisi hän ollut nenällään. Tämä “sukkela”-poika kiipesi nopeasti ylös, koska olihan tämä hänellä helppoa, kun se teline on suunnattu pienemmille enkä kerennyt hänelle mitään siitä ohituksesta kommentoida.

En missään nimessä sano että eivät isommatkin lapset siinä saisi leikkiä, mutta pitäisi vanhempien muistaa muistuttaa että huomioi muita, eikö? En myöskään sano että kaikki näin tekevät, mutta kasvavin määrin näitä väliinpitämättömiä muksuja tuolla pyörii.

Ja jotta en itse näyttäisi joltain pyhimykseltä ja kaikki tietävänä niin tunnen paljon lapsia jotka osaavat tämän, jo “kypsässä” 3v iässä, siis tämän jonottamisen ja oman vuoron ajatustavan. Ja vaikka oma muksu on 10v, tulen hänen tekemisiä seuraamaan ja muistuttamaan näistä perusasioiden ylläpidosta ja muiden huomioon ottamisesta, koska jos ei tämä asia toimi niin sit lapseni saavat sen tuntea omissa etuuksissaan.

Joten hyvät vanhemmat, voitteko seurata mitä muksunne tekee, muistuttakaan perusasioista, kuten juuri “oman vuoron” ylläpitämisestä ja muiden huomioonottamisesta. Tällöin saamme paremman tulevaisuuden, sekä ennenkaikkea, turvallisuutta leikkipuistoihin!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s